Meidän U istuu potalla. Pitäisi varmaan päivittää feispuukkiin ja kaikille sukulaisille, että U on aloittanut ison pojan touhut saniteettipuolella. Ja kyllä minä oikeasti olen iloinen, että näköpiirissä on vaipaton aikakausi. Mutta silti kuulen huhuilua jostain munasarjojen liepeiltä, joka kirkuu viimeisen vauvan kasvaneen isoksi ja uusien tulokkaiden hyppivän innosta sisälläni. Mutta meidän perhe on täysi, minun munani ovat surkastuneet ja biologinen kello surauttanut hedelmällisten aikojen ohi. Haikeaa ja lopullista. Nyt pinnasänkykin on roudattu varastoon ja minä olen saanut kuivattua eiliset Niagaran putoukset. Tässä on ihan hyvä.
Vauvan muuttuessa taaperoksi on myös pakko todeta ettei vauva-aika laihduttanutkaan minua. Ei tässä iässä riitä enää puolipäiväinen terveellisyys. Pitäisi ihan iltaan saakka jaksaa tomerasti valvoa koukistajalihaksia, jotka jokaisen keksin kohdalla supistelevat holtittomasti. Eilenkin viidennen keksin kohdalla muistin aamulla aloitetun sokerilakon. Minkä minä noille koukistajille voin? Ainoa keino on olla ostamatta mitään makeaa, vaikka sekin on aika turhaa sillä työpaikan kahvihuoneen herkut vyöryvät heti aamusta verkkokalvoille. Tänään onnistuin kuitenkin ohittamaan kaikki kiusaukset, jospa se tästä alkaisi. Uusi, uljas ja tervellinen elämä.
 |
| Viime vuotinen Myllymuksujen tähtimerino muuttui paidaksi. Pakko oli ommella pois, kun uusi satsi on jo tulossa. Ja aivan ihanaahan tämä merinokangas onkin. |
 |
| Noshin harmaa seeprakangas paidaksi ja housuiksi ompelin ompeluystäväni superkaavalla housut. |
Verson puodin musta-valkoinen Jemma on ihana kangas ja ompelemani mekko on tämän syksyn luottovaate. Tämä on valmistunut jo hetki sitten, mutta unohtunut pois blogista. Tämä mekkokaava on ihan itselle muunneltu ja moneen kertaan uusiksi piirretty. Onpa ihanaa, että nyt on luottokaava valmiina. Ei näy jokainen muhkura ja välillä saa rentouttaa pallealihaksetkin ilman, että olo on kuin sumopainijalla.
